Korttipelit ovat sopivaa ajanvietettä koko perheelle kunhan vain muistaa valita pelin osallistujien iän mukaan. Ihan pienille on turha valita pelejä joiden säännöt ovat liian vaikeita muistaa tai vastaavasti taas vanhempia lapsia ei taas jaksa pienten pelit kiinnostaa.

Klassisin lastenpeli jota pientenkin on helppo pelata on sika jossa kortit jaetaan ringiksi aloituskortin ympärille. Tarkoitus on päästä kädessä olevista korteista eroon ja se, joka ei tässä onnistu saa ”kunnianimen” sika. Tätä peliä olen kuullut kutsuttavan myös aasiksi mutta aasina tunnetaan peli jossa pelaajien on kerättävä neljä samaa korttia ja nostettava peukalo pystyyn sen merkiksi että on siinä onnistunut. Kun kädessä alkaa kortit pysymään, on aika alkaa pelaamaan mustaa maijaa jossa pelin häviää se, jonka käteen jää patarouva, ’musta maija’. Seiska on myös mukava peli koko perheelle, jossa on tarkoitus päästä omista korteista eroon.

Ristiseiskakin sopii samaan kategoriaan, joskin tässä pelissä tarvitaan jo vähän isompaa kättä jotta kaikki kortit sopivat käteen. Tunnetaan myös nimellä kiusa tai pihistys koska pelin luonteeseen kuuluu että kortteja pihtaamalla on mahdollista pedata omaa voittoaan. Läpsyä on myös mukava pelata perheen kesken, mutta peliaika saattaa venyä pitkäksikin ja nuorempien kiinnostus saattaa hiipua. Toki perheen kesken on mukava pelata korttipelejä jotka eivät vaadi pelikorttipakkaa. Yhtenä suosituimmista mainittakoon Uno, jossa myöskin tarkoituksena päästä omista korteista eroon. Hullunkurisia perheitä on hyvä pelata pientenkin kanssa ja Musta Pekka ynnä erilaiset muistipelit sopivat hyvin sadepäivän puuhaksi.